Joulun odotusta

Kuka tuntisi joulun paremmin,
kuin lapsi pehmein kätösin?
Koskee ruutua sormellaan,
ja hiutale sulaa lennostaan
ja pimeä ruutu valkenee,
ja tähti suurena säteilee.

Kuka tuntisi joulun paremmin,
kuin lapsi poskin punasin?
Hän on omenan lihaa kokonaan,
Hän on joulun tuoksua tulvillaan,
Hän on torttu ja luumu ja runsaus,
Hän on herkullisin aistimus.

Kuka tuntisi joulun paremmin,
kuin lapsi silmin hohtavin?
Hän on kynttilän liekki lämpöinen,
hän on säihky ja kimmel hankien.
On piippalakkeja silmissään,
ja tähden hymy ja riemu jään.

Kuka tuntisi joulun paremmin,
kuin lapsi äänin helkkyvin?
Hän on soittorasian sulokkuus,
hän on kirkonkellojen totisuus,
hän on nauru ja salainen supatus
ja kirkas tiukujen kilahdus.

Kuka tuntisi joulun paremmin,
kuin lapsi jaloin tanssivin?
Hän on tonttu ja poro lapinmaan,
hän juoksee lahjoja pulkassaan.
Hän kiitää kirmaten jokaisen luo.
Hän kerkeä, kukkiva joulun tuo.

Pieni ja hento ote

Pidin siitä, mistä kerroit: ihmisestä, joka halusi muistoksi talon
Pidän siitä, miten kerrot asioita, tunteita
Pidän siitä, mitä teet: teet sen kauniisti ja hyvin
Sinä yllätät kaikki, paitsi ne, jotka tietää

refrain:
Pieni ja hento ote ihmisestä kiinni
Aivan sama tunne kuin koskettava tuuli
Pieni ja hento ote - siinä kaikki

Olemisen riemu ei ravistele olkapäitä
Runoilijan kehto ei ole ruusuista tehty koskaan
Hiljaisuuden huntu ei milloinkaan petä kuulijaa
Mikä nämä yhdistää? Rakkaus suureen elämään

(refrain)

Turhanpäiväinen älykkyys syö ihmistä rotan lailla
Miten kaikki voi olla valmista, kun ei ole edes tehty mitään?
Miten niin jalat maassa? Oletko nähnyt kenenkään kävelevän ilmassa?
Pidän sinusta, siinä kaikki. Pitääkö se todistaa tuhansilla sanoilla?

(refrain)

Valoa ja pimeää, ei siinä ole mitään luonnotonta
Kummassakin laulussa hyvä tunne kasvaa ja kasvaa
En pidä siitä, että siirtyminen vaatii mahtavia tekoja
Sateen jälkeen hiekkatiellä kauneus hehkuu ja kumartaa syvään

(Dave Lindholm : pieni ja hento ote)

Puu

Jonakin päivänä
olen puu,
ja tuuli laulaa oksissani
ja aurinko tanssii lehdilläni,
ja olen vahva ja kaunis
kaikkina vuodenaikoina.
(Kahlil Gibran)

Tyhjä taulu

Olet tyhjä taulu vasta
Aivan lapsi vielä
Kaikki vasta tulossa
mikä jättää jälkensä

Aivan joka päivä kaikki mitä näet
Pienet kuopat tiellä ja jyrkät ylämäet

Leiki lapsi vielä kun vain leikkiä saat
Ehdit kyllä vielä tietää kaikki maailman maat

Jokaisesta elämästä voi tulla runo
Voi tulla runo, romaani tai laulu
Mutta nuku nyt kun olet vielä tyhjä taulu

Kuin niityn takiaiset villapaitaan tarttuu
Kaikki kokemukset sun sielussasi karttuu
Elämäsi öinä, tulevina päivinä
Sun polkusi näyttää kuinka sinusta tulee sinä

Olet aivan lapsi vielä
Tyhjä taulu vasta
Voin vain koittaa estää sua hukkaan joutumasta

(Lyriikat: Suurlähettiläät )

Syysmetsässä

Syysmetsässä

Oi loistoa syksyn metsän! Oi kirkasta voimaa sen!
Ylt'ympäri ruskeat rungot läpi havujen vehreyden,
märät kiiltävät lehdet mullassa ja kostea sammalmaa,
— en mitään maailmassa voi siten rakastaa.

Joka ainoan lehden kauneus koskee sydämeen,
joka mättään väliin silmäni jää kuin uuteen syvyyteen.
Ja havut hohtavat helmissään, ja haapa alaston
käsivartensa paljaat ja voimakkaat ylös tuuliin nostanut on.

Tätä tuoksua syksyn mullan! Ei ole sen vahvempaa.

Saima Harmaja